Eilen otin itseäni niskasta kiinni ja surauttelin nuo housut loppuun. Malli on Ottobren numerosta 1/2008 ja yhdet pökäthän olen tuolla mallilla jo toteuttanut aiemmin. Nyt pitäisi olla housuvarasto riittävä vähäksi aikaa ja kun lähes kaikissa housuissa on lahkeissakin vielä kääntövaraa ei housuprojekteja ole vähään aikaa tiedossa.

Meillä piti sataa eilen lunta. Noh, ei satanut, vettä tuli taas. Mutta vielä näyttää katoilla vähän edellisen sateen jälkiä olevan. Saisi kyllä sataa enemmänkin. Oma olotila on edelleen sekava ja hommiin tarttuminen nihkeää. Ehkä tämä tästä viimeistään loppuviikolla normalisoituu. Rasittava syksy taitaa ottaa nyt verojaan useamman viikon ajan. Käsityörintamalla nyt sentään on jotain edistystä ollut. Onneksi joulu ja miehen pitkä loma lähestyvät, saadaan olla ihan rauhassa eikä tarvitse mihinkään säntäillä. Oma aika omassa kodissa ihan ilman normaalin arjen puuhia (=puoliskon aikainen herääminen) on tervetullutta vaihtelua. Suomeenkaan emme lähde jouluksi, sillä lapsen synnyttyä teimme päätöksen, että haluamme viettää joulut oman perheen kesken ja luoda omat jouluperinteemme.

Perjantai-aamuna junalle kävellessäni sattui kameraan aamuhämyinen tunnelma tallentumaan.

Neulerintalla on työnalla pari projektia (edelleen yksi pipo, joka ei ole edennyt pariin viikkoon mihinkään), kirjoneule tyttärelle otti hieman takapakkia ja muutaman kerroksen purkaminen ei innosta, ehkä tänä iltana... Ompelukonekin on pöydällä levännyt muutaman päivän koskematta, sillä viime viikolla pasmat menivät minulta aivan sekaisin erään yllättävän tapauksen vuoksi ja sitten jäikin monet jutut vaiheeseen. Alkuviikosta täytyy ryhdistäytyä vähän joka saralla, jotta saan nämä keskeneräiset ajoissa valmiiksi. Veljelleni suunnitteilla olleet lahjat ovat vielä kesken (pipo) ja aloittamatta (tyynyliinat). Onneksi aikaa äitini matkalaukun täyttämiseen on vielä useampia päiviä. Paketointivermeetkin löytyvät, joten olen vain aloittamista vaille valmis, sehän on aika hyvin, sillä hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty, tai niin ainakin kerrotaan...

Mustaa työtä on hankala kuvata, mutta näyttihän nuo baskerin kavennussäteet esiin tulevan, kun aurinkoisessa paikassa kuvasi, kamera taisi vielä ystävällisesti salamaakin käyttää. Parvekkeen talvikasvit ovat edelleen lattiatasossa, kun ne viime viikon myrskyn edeltä pelastin pois parvekkeen reunalta. Viime talvena meidän callunat lentelivät ympäri pihaa, kun talvimyrsky nappasi hieman huterasti olleet kasvit mukaansa.

Itse asiaan sitten. Baskerin ohje on täällä ja lankana lapasista jäänyt langanloppu eli Merino 150, joka sitten menikin lähes kokonaan tähän baskeriin. Tein resorin 3 mm:n puikoilla ja loput 4 mm:n puikoilla ja tykkään kyllä tuosta. Käyttönkin päähine pääsi heti, tosin kovin tuulisessa kaupungissa käydessäni toivoin vähän paksumpaa lankaa baskeriin (täytyy siis tehdä toinen...). Lapasten kohdalla tuo lanka on käytössä aika nopeasti nukkaantunut, mutta katsotaan kuinka baskerin kohdalla käy. Alunperinhän suunnittelin hieman koristeellisempaa baskeria, mutta en sopivaa ohjetta löytänyt eikä oma luovuuden kukkanen ole vähään aikaan päähineiden suuntaan kukkinut ollenkaan. Mistä tulikin mieleeni, että amaryllis pitäisi käydä ostamassa, jotta se jopa kukkisi joulun aikaan eikä aloittaisi vasta loppiaisena.

...kaivoin ompelukoneen kaapista pöydälle ja työn alle päätyi pöytäliina yhdestä eilen ostetusta kangaspalasta, sopivat langatkin sattuivat kätköistä löytymään. Kesästä asti minua on kuumottanut ostamani ompelukoneen lisätarvikkeen, päärmäysjalan, käyttäminen. Sopiva projekti on vain puuttunut, sillä emme ole vieläkään löytäneet sopivaa verhokangasta olohuoneeseen (ja saamme jatkaa tätä etsimistä edelleen, sillä torstaina katsastamamme asunto _vanhassa_ talossa peltojen laidalla on hieman liian kallis tällä hetkellä :( ).
Tässä on 5 mm:n päärmäysjalkani, joka tänä aamuna paketista vihdoin kuoriutui. Ja tällaisenhan ostin kesällä mainonnan uhrina, kun eräässä suomalaisessa käsityölehdessä kuvan moisesta näin. Muistan ajatelleeni asiasta näin :" No JES! Enää ei tarvitse temppuilla mittanauhan ja nuppineulojen kanssa, sen kun laitan kankaan reunan paikalleen ja surautan suorat verhojen reunat!". Todellisuus valkeni sitten tänä aamuna...
Kankaan saaminen paikalleen voi olla hieman haastavaa (pahoittelen huonosti valaistua kuvaa) ja käänteen leveys saattaa oikein helposti vaihdella ompelun aikana ellei ole tosi näppärä sormistaan tai helpota tehtävää nuppineuloilla. Ja kerran ommeltujen saumojen kääntäminen kulmassa uudelleen voi aiheuttaa jumitusta ja tikin hyppäämistä (ja tästä syystä enemmän ja vähemmän kuuluvaa kiroilua ompelijan toimesta, krhm...). Itse päädyin viimeistelemään pari kulmaa tavallisella paininjalalla, sillä tuon päärmäysjalan kanssa tulos oli kaikkea muuta kuin viimeistelty.

Saumasta kyllä tulee siisti ja kiva, kun kaikki on kohdallaan, niistä toisista tapauksista en sitten kuvaa näytäkkään...

Tämä ei jäänyt varmasti viimeiseksi kokeiluksi tämän paininjalan kanssa, vaikkei nyt tulos ihan joka kohdaltaan miellytäkkään, niitä verhokankaita odotellessa...