Aurinko paistaa lähes täydeltä terältään, mutta taitaa olla tuuli kääntynyt. Varpaita nimittäin alkaa paleltamaan, kun parvekkeen oven avaa. Säätiedotus onkin luvannut tänä päivänä lunta tuonne 1000 metrin yläpuolelle, ei vaan valkoista ihanuutta lähivuoren huipulla näy. Ja hyvä niin, meillä alkaa kesältä näyttämään ihan kunnolla jo, suurin osa puistakin on lehtensä saanut ja kesäistutukset alkavat piholle ja parvekkeille ilmestymään.

Minun piti saada taustaan vähän väriä nyt, kun käsityön saralla on selvästi menossa harmaampi kausi. Ei niin, että tylsiä töitä olisi käsillä, vaan väritys on harmaata eri sävyissään. Minkä voi toki jo päätellä aiemmista postauksistanikin. Kiitokset suuret Kikille, hänen sivuiltaan tämäkin pohja löytyi.

Konttineuleharjoitukset edistyvät pikkuhiljaa joka päivä, ruutu kerrallaan. Ensin en meinannut ymmärtää toisen rivin ruutujen tekemistä, mutta hetken mietittyäni alkoi sekin valkenemaan ja sujumaan. Nyt vähän mietityttää tuo väri, harmaata on mielestäni kovin tylsää neuloa. Joku juju pitäisi langassa olla, mutta näillä mennään tällä kertaa. Seuraavalla kerralla sitten jotain muuta.

Kankaiden uudelleen muotoilussakin olen päässyt eteenpäin, leikattu on ja ompelukonekin tuli tänään viriteltyä pöydälle. Siinä sitä puuhaa sitten riittääkin vähäksi aikaa. En vaan ole ihan varman tuon ohjeen järkevyydestä joka kohdassa, joten sovellan sitten oman kokemukseni mukaan. Onneksi ei ole ensimmäinen kerta juhlapuvun parissa, voisi alkaa muutenkin hiuksetkin harmaantumaan alle kolmekymppisenä. Mistä päästäänkin siihen, että syntymäpäiväni oli jo aikaa sitten enkä ole edelleenkään oppinut mieltämään itseäni tähän nykyiseen ikääni. Ajattelen vain sujuvasti kuuluvani ryhmään 25-30-vuotiaat. Mitähän tapahtuu parin vuoden päästä, kun siirryn uudelle kymmenluvulle. Kolmenkympin kriisin taisin kyllä käydä jo viime kesänä läpi, joten toivon, ettei sitä tarvitse enää uudelleen kokea.

Tällaisin miettein turvotuksesta kärsivä bloginpitäjä lähtee ruoanlaittoon.