Eivät ole puikot suihkineet sitten hyvän alun jälkeen tänä vuonna. Ovat kyllä ikkunalaudalla esillä, mutta epäilen, että päätyvät viikon päästä matkalaukkuun ja odottamaan väljempiä aikoja neulomisen suhteen.

Ompelukone on jälleen pöydän vallannut ja jotain olen valmiiksikin saanut. Tosin työt (siis sellaiset ihmisen vapaa-ajan nielaisevat, joista palkkaakin saadaan) haittaavat luovuuden toteuttamista. Viikonloppuna on aika tehdä viimeiset ompelukset ja sitten pakata koko masiina pois ja kaappiin piiloon odottamaan muuttokuorman pakkaamista. Johan tässä pari vuotta sitten ehdinkin ompelukoneen edellisen kerran muuttolaatikosta esiin kaivaa. Oli muuten eräs ensimmäisiä asioita, jonka esille otin, piti ommella tyttären huoneeseen verhot tuolloin.

Tänään meillä on kauniin aamun jälkeen myrskynnyt, en minä kuitenkaan, vaan tuolla ulkosalla. Ihme, että callunat pysyivät paikallaan, tai olivat ainakin vielä viime tarkastuksen jälkeen paikallaan... Viime vuonnahan niitä kerättiin talvimyrskyjen jäljiltä vielä huhtikuussa pihasiivouksien yhteydessä.

Neulerintamalla suunnitelmia on paljon ja ehkäpä käyn huomenna jonkin hankinnankin tekemässä, kuumottaa kyllä kovasti joku huivilanka ostaa. Johonkin huivilankaklubiinkin tekisi mieli osallistua, mutta muuton takia taitaa näin kuun vaihteessa olla rahareikiä riittämiin muutenkin. Mies kävi työmatkalla Norjassa ja toi sieltä pyynnöstäni neulekirjan, ohjeistus oli, että ostaa mitä sattuu löytämään. Oli löytänyt kivan Ilona Petäjämaan huivikirjan matkaan mukaan, täytyy siis alkaa opiskelemaan norjaa, jotta saan pari kivaa mallia toteutettua tuosta opuksesta. Siinäpä sitten kaikki neulerintamalla.

Ensi viikolla alan pakkaamaan matkalaukkua ja rinkkaa ja tuskailemaan kilorajojen ja tarvittavien tavaroiden kanssa. Maasta toiseen muuttamisen iloja, varsinkaan kun koko perhe ei muuta kerralla. Palataan viimeistään helmikuussa!