Ei tuo vapun juhlinta oikein tänä vuonna ottanut meillä tuulta purjeisiinsa, munkit sentään tuli tänään tehtyä, kun muistin, että sellaisiakin voisi leipoa. Tytär on kuitenkin aina innokas leipuri, joten kahta kertaa ei tarvinnut apuria houkutella. Tosin apuri keskittyi taikinan syömiseen leipomisen sijasta.

Muuten nämä vapun huvitukset menevätkin käsityölinjalla. Melkeinpä pakko keskittyä tuohon mekon tekemiseen tyttären ollessa nukkumassa, ei tule turhia häiriöitä. Tältä meidän ruokapöytä olohuoneen puolella näyttääkin tällä hetkellä projektin ollessa kesken:


Onneksi kaikki ei ole enää palasina vaan jotain on jo kokoonkin saatu:

Ei näytä hääppöiseltä tuossa, mutta luotan siihen, että tulee kiva puku ja jos ei ole kiva, niin ainakin hieno huivi on riittävän iso peittämään epämieluisat kohdat :). Valmiiksi ryppyinen kangas pelastaa käyttäjää juhlien aikana, oman kokemuksen mukaan nämä jäykemmät juhlakankaat ovat käteviä hankkimaan kestoryppyjä, joita sitten saa silittää pitkään ja hartaasti pois.

Viime päivinä olen tuota konttineulettakin harjoitellut ja sujuuhan se, hitaasti mutta varmasti. Seijasiskon blogista joku aika sitten tuon neulemallin bongasin ja ohjeen löysin Ullan tekniikkaneuvoista. Pientä sisustusneuletta taas työn alla siis:

Hivenen hitaastihan tuo konttineule valmistuu, mutta tykkään kyllä tuosta pinnasta, vaikkei se ole aivan ideani mukainen. Sopii siihen hyvin kuitenkin.