Juuri nyt en jaksa viritellä kameraa ja kohteita kuvauskuntoon, joten teen kuvattoman vuodatuspäivityksen. Vuodatusta tulee selästä, jonka taas teloin. Voi elämä, että osaa ärsyttää. Mutta elämäähän tämäkin vain on. Aiemminhan loukkasin selkäni tammikuussa pudotessani hevosen selästä kovaa ja korkealta, jonka jälkeen paikallisen sairaalan kirurgiseen osastoon tein tuttavuutta yhden yön ajan. Nyt kun selkä on ollut pitkään jo melko hyvässä kunnossa ja muutaman juoksuaskeleenkin on voinut ottaa ilman tuskan irvistyksiä, meni sama paikka kipeään jutturaan salilla, treenin alussa tietysti vaikka olinkin hyvin lämmitellyt. Tosin tuntuu ehkä olevan enemmän hermo pinteessä tms. Toivottavasti tämä menee nyt tällä kertaa ohi ihan vain särkylääkkeillä ja lihasta hoitavilla voiteilla ettei taas tule pitkää taukoa liikunnasta. Kesällä moista ajatusta ei voi sietää. Huominen treeni jää siis väliin, mutta onpahan aikaa viimeistellä pari ompeluprojektia ihan valmiiksi asti, kun punttien heiluttaminen jää ohjelmasta pois.

Eli sitten siis itse asiaan.

Konttineuleharjoitukset ovat päättyneet. Tuloksena on tyynynpäällisen toinen puoli. Parin sille teen jämätilkuista eli tuohon tyynyyn tulee vain toinen puoli neulottua. Tuo konttineule täytyy kyllä vuorittaa, lanka on ohutta ja tein sen vähän liian isoilla puikoilla. En jostain syystä omista (toistaiseksi) yksiäkään kolmosen puikkoja, kahdet 3,5-pitkät puikot kylläkin. Jospa huomenna tulisi korjaus tähän puutteeseen.

Juhlamekkokin on lähes valmis, se mitä puuttuu ei päälle päin näy eli vuori pitäisi vielä leikata, ommella ja kiinnittää. Mutta se on suht nopea homma, kunhan vain saan aikaiseksi. Tänään voisin koittaa sitä tehdä jollei selkä kovasti minulle vihoittele. Vielä yksi ompelutyö on kankaina. Tuo kangas muuttaa muotonsa viikonlopun aikana. Näin ainakin suunnittelen, mutta kuten jo tänä aamuna todettua, saattavat ne suunnitelmat muuttua sekunnin murto-osassa.
1541852.jpg
Ja tältä tuo mekko nyt sitten valmiina, vuorikin kiinnitettynä näyttää. Aikas tyytyväinen olen tuohon, vaikka yhdestä jos toisesta kohdasta matkan varrella säätää piti. Malli on Voguen kaavoista ja kangas valmiiksi ryppyistä. Ei tarvitse sitten aamulla selitellä juhlien jälkeen rypistynyttä olemusta, kun sitä jo alun alkaen :).

Edit. Tulipa vaihdettua viikonlopun kunniaksi vähän suklaisempi ilme blogiin, tiedä sitten kauanko pystyn tätä pitämään ennen kuin on pakko päästä suklaan ääreen. Ja sitähän en siis halua nyt tällä hetkellä, kun toivon vyötärön kaventuvan. Pohjan tekijä on Tiia.