Kietaisupusero etenee hitaasti, mutta varmasti. Nyt ovat vihdoin ja viimein hihat työn alla. Vähän näyttää puserosta lyhyt tulevan, mutta eiköhän sille käyttöä löydy keväällä, kun vielä hihattomien toppien päälle vähän lämmikettä kaivataan. Olisi varmaan pitänyt tehdä isommilla puikoilla, kun itsellä riittää pituutta ihan mukavasti. Tai oikeastaan olisi varmaan pitänyt tehdä pari kerrosta ylimääräistä kerrosta, kun muuten vaikuttaa sopivalta koolta ja sen voisin kyllä tehdäkin, kunhan saan hihat valmiiksi. Hihoihin teen yleensä aina lisää mittaa, kun tähän varteen on liitetty vielä pitkät raajatkin.

Tehtävien vaatteiden lista on pitkä kuin mikä, mutta onneksi on taas yksi saksan tasokoe tehtynä, niin ehtii kaikessa rauhassa ompelemaan ja neulomaan. Tammikuun Burdasta löysin muutaman kivan puseron, jotka voisin tehdä, kunhan kaivan ompelukoneen taas kaapin nurkasta pöydälle. Samasta lehdestä sain idean myös vierassängyn päiväpeitteeksi, neulottua siitä tulee siis. Tuohon olen kaivannut jotain ideaa jo toukokuusta asti, eli muutosta saakka.

Mieli tekisi tehdä myös lapasia ja uusia pipoja, itselleni ainakin kaipaisin jotain pipoa tallille, en halua, että tuo muuten käytössä oleva pipo siellä heiluu mukana. Ja tytöllä taas tuntuu olevan koko ajan joku käsine hukassa, joten niitä ei varmaankaan liikaa voi meillä olla. Tänään voisinkin käydä iltapäiväulkoilulla lankakaupassa vähän lapasiin lankaa katsastamassa... Ja vaikka uuteen pipoonkin tytölle. Täytyyhän lapasiin sopiva pipokin olla. Ja tiedä sitten pitäisikö vielä kaulaliinakin väsätä samaan sarjaan.

Kuvan puserosta laitan, kunhan saan noita hihoja vähän enemmän tehtyä ja päätöksen purkamisesta tai ennalleen jättämisestä aikaiseksi. Tuon puseron yläosa on sen verran nopeaa neulottavaa, ettei siinä kauan nokka tuhise, vaikka vähän purkaisi ja tekisikin uudestaan. Mutta se pitsineule, siinä sitä riittää hidastetta.