Eilen tästä ulkosuomalaisesta tuli paluumuuttaja. Paluumuuttaja pakkasi influessan jatkuessa ja pienen kuumeen alaisena tosi fiksusti mukaan kyllä kameran, laturin sekä siirtopiuhan, vaan ei asennuslevyä kameran ohjeille. Noh, kaippa tuo netistä löytyy. Jonkin aikaa sitten joutuu keskittymään hieman enemmän tekstin kautta välittyviin kuviin ja tunnelmiin tuotoksista.

Koti on yli 2000 km:n päässä ja sinne jäi lapaspari odottamaan valmistumistaan. En usko, että puolisko sitä minulle valmiiksi tekee... Viime viikonloppuna satuin käymään kaupungilla viimeisillä asioilla ennen muuttoa ja eräästä tavaratalosta löytyi oikein kivoja lankoja suorastaan ostamaan pakottavaan hintaan. Niinpä minä sitten ostin, itselleni pipoon ja noihin lapasiin ruosteenpuna-harmaata melkein hahtuvaista lankaa, tiedättehän sellaista paksua ja pehmeää kaksisäikeistä, johon on kolmanneksi lisätty ohutta tekokuitulankaa kierrettä aikaansaamaan. Ihanan lämmintä. Pipo onkin siitä valmis, ja taisinpa saada aikaan "the Rinneravintolapipon", jota koitin jo kuun alussa tavoittaa. Riittävän rouhea, riittävän hölmö ja kuitenkin kiva. Täydellinen. Lämminkin on vielä. Testattu tänään -16 asteen pakkasessa Keski-Suomen kukkuloilla. Rinneravintoloissa testaaminen tosin taitaa jäädä ties kuinka kauas tulevaisuuteen.

Tuon langan lisäksi ostin vaaleanvihreää kevään mieleen tuovaa "möykkylankaa", josta teen jotain kivaa tyttärelle. Oikein imelää pastellisävyistä karkkilankaa. Normaalisti en välitä noista möykkylangoista, mutta tässä oli jotakin houkuttelevaa. Ei kyllä mitään sellaista, mitä tarvitsisin seuraavaan tyttärelle tehtävään neuleeseen...

Siinäpä ne aleostokset. Normaaliin hintaan poistin lankakaupan hyllyltä Kid Mohairia, jolle tarvitsen nyt hyvää huiviohjetta. Aikaa on reilu puolitoista kuukautta valmiiksi saamiseen. Ohjetta en ole vain jaksanut influessan (?) kourissa jaksanut etsiä. Värinä näillä ohuesta ja pehmoisesta langasta muodostuneilla kerillä on hieman syksyn tummunut ja parhaan teränsä menettänyt vihreä, jota tietysti voisi myös haaleaksi myrkyn vihreäksikin kutsua.

Slipoverin ohjeen kirjoittelen, kunhan saan elämän täällä asettumaan omiin uomiinsa eli totun taas työn sankareiden rutiineihin. Vähän kyllä pelottaa miten sitä oppii säännölliseen työaikaan, kun sellaista ei ole ollut sitten...ööhh... no joskus opiskeluajan kesätöiden.