...kaivoin ompelukoneen kaapista pöydälle ja työn alle päätyi pöytäliina yhdestä eilen ostetusta kangaspalasta, sopivat langatkin sattuivat kätköistä löytymään. Kesästä asti minua on kuumottanut ostamani ompelukoneen lisätarvikkeen, päärmäysjalan, käyttäminen. Sopiva projekti on vain puuttunut, sillä emme ole vieläkään löytäneet sopivaa verhokangasta olohuoneeseen (ja saamme jatkaa tätä etsimistä edelleen, sillä torstaina katsastamamme asunto _vanhassa_ talossa peltojen laidalla on hieman liian kallis tällä hetkellä :( ).
Tässä on 5 mm:n päärmäysjalkani, joka tänä aamuna paketista vihdoin kuoriutui. Ja tällaisenhan ostin kesällä mainonnan uhrina, kun eräässä suomalaisessa käsityölehdessä kuvan moisesta näin. Muistan ajatelleeni asiasta näin :" No JES! Enää ei tarvitse temppuilla mittanauhan ja nuppineulojen kanssa, sen kun laitan kankaan reunan paikalleen ja surautan suorat verhojen reunat!". Todellisuus valkeni sitten tänä aamuna...
Kankaan saaminen paikalleen voi olla hieman haastavaa (pahoittelen huonosti valaistua kuvaa) ja käänteen leveys saattaa oikein helposti vaihdella ompelun aikana ellei ole tosi näppärä sormistaan tai helpota tehtävää nuppineuloilla. Ja kerran ommeltujen saumojen kääntäminen kulmassa uudelleen voi aiheuttaa jumitusta ja tikin hyppäämistä (ja tästä syystä enemmän ja vähemmän kuuluvaa kiroilua ompelijan toimesta, krhm...). Itse päädyin viimeistelemään pari kulmaa tavallisella paininjalalla, sillä tuon päärmäysjalan kanssa tulos oli kaikkea muuta kuin viimeistelty.

Saumasta kyllä tulee siisti ja kiva, kun kaikki on kohdallaan, niistä toisista tapauksista en sitten kuvaa näytäkkään...

Tämä ei jäänyt varmasti viimeiseksi kokeiluksi tämän paininjalan kanssa, vaikkei nyt tulos ihan joka kohdaltaan miellytäkkään, niitä verhokankaita odotellessa...